Kiina ei ole ainoastaan maailman väkirikkain maa, vaan myös yksi kielitieteellisesti monimuotoisimmista. Vaikka mandariinikiina on virallinen kieli ja kansallisen yhtenäisyyden symboli, maassa puhutaan satoja muitakin kieliä ja murteita. Kiinan kielikartta paljastaa kansakunnan valtavan kulttuurisen rikkauden ja etnisen moninaisuuden.
Kielten moninaisuus Kiinassa
Kiinan kielikysymys on paljon muutakin kuin vain mandariinikiina. Mandariinikiinan (putonghua) lisäksi monet alueelliset ”murteet” ovat itse asiassa erillisiä kieliä, jotka eivät ole keskenään ymmärrettäviä. Kieliä kuten kantoninkiina, shanghainkiina (Wu) ja hokkien (Min Nan) puhutaan laajasti ja niillä on tärkeä rooli alueellisessa identiteetissä sekä arjen viestinnässä. Kiinassa elää myös kymmeniä etnisiä vähemmistöjä, joilla on omat kielensä, esimerkiksi tiibetinkieliset, uiguurit ja mongolit. Monilla näistä kielistä on oma kirjoitusjärjestelmänsä, ja ne ovat virallisesti tunnustettuja tietyillä alueilla. Myös vieraiden kielten, kuten englannin ja japanin, merkitys kasvaa etenkin koulutuksessa ja liiketoiminnassa. Tämä kielten monimuotoisuus on sekä ylpeyden aihe että haaste kansalliselle yhtenäisyydelle.
Kiinan tärkeimmät kielet
Mandariinikiina (putonghua) on virallinen kieli, jota puhuu suurin osa väestöstä äidinkielenä tai toisena kielenä. Se perustuu Pekingin murteeseen ja sitä käytetään kaikkialla hallinnossa, mediassa ja koulutuksessa. Kantoninkiina (yue) on laajasti käytössä Guangdongin maakunnassa, Hongkongissa ja Macaossa sekä Kiinan diasporassa. Shanghainkiina (Wu) on hallitseva kieli Shanghaissa ja sen lähialueilla ja heijastaa paikallista identiteettiä. Min Nan (hokkien, myös taiwanin kieli) on yleinen Fujianin maakunnassa, Taiwanilla ja Kiinan ulkopuolella. Muita merkittäviä kiinalaisia kieliä ovat hakka, xiang, gan ja jin, jotka ovat vahvasti sidoksissa tiettyihin maakuntiin ja yhteisöihin. Vähemmistökielistä tärkeimpiä ovat tiibetinkieli (Tiibetissä ja osissa Sichuania), uiguuri (Xinjiangissa) ja mongoli (Sisä-Mongoliassa), kaikilla oma kirjoitustraditionsa. Zhuang on suurin vähemmistökieli etenkin Guangxissa, kun taas korea, kazakki, yi, miao ja muut kielet ovat tärkeitä omilla alueillaan. Näitä kieliä opetetaan paikoin kouluissa tai käytetään alueellisessa mediassa mandariinikiinan rinnalla. Lisäksi englanti on pakollinen aine monissa kaupunkikouluissa, mikä heijastaa Kiinan kansainvälistymistä.
Kiinan tärkeimmät kielet
| Kieli | Pääalueet | Puhujia (miljoonaa) |
|---|---|---|
| Mandariinikiina | Koko maa | ~1 000 |
| Kantoninkiina | Guangdong, Hongkong, Macao | ~86 |
| Shanghainkiina (Wu) | Shanghai, Zhejiang | ~83 |
| Min Nan (hokkien) | Fujian, Taiwan, diaspora | ~50 |
| Jin | Shanxi, Sisä-Mongolia | ~45 |
| Hakka | Guangdong, Jiangxi, diaspora | ~34 |
| Xiang | Hunan | ~38 |
| Gan | Jiangxi | ~22 |
| Pinghua | Guangxi | ~2 |
| Zhuang | Guangxi | ~16 |
| Uiguuri | Xinjiang | ~10 |
| Tiibetinkieli | Tiibet, Qinghai, Sichuan | ~6 |
| Mongoli | Sisä-Mongolia | ~5 |
| Korea | Jilin (Yanbian) | ~2 |
| Kazakki | Xinjiang | ~1 |
| Yi | Yunnan, Sichuan, Guizhou | ~8 |
| Miao | Guizhou, Yunnan, Hunan | ~8 |
| Bouyei | Guizhou | ~2,5 |
| Dai | Yunnan | ~1,2 |
Yhteenveto
Kiinan kielten monimuotoisuus on yksi sen kiehtovimmista mutta vähiten tunnetuista ominaisuuksista. Vaikka mandariinikiina toimii yhteisenä kielenä, kymmenet alueelliset ja vähemmistökielet kuvastavat maan rikasta historiaa ja kulttuuria. Näiden kielten säilyttäminen ja kehittäminen on nykyaikana haaste, mutta ne ovat olennainen osa Kiinan yhteiskuntaa ja identiteettiä.
